Kampuksella on sittenkin suomalaisia! Tähän mennessä olen törmännyt kahteen kotimaiseen naamaan. Uskomatonta kyllä, kumpikin on ollut mulle entuudestaan tuttu. Molemmat näistä sattumalta vastaan tulleista suomalaisista ovat olleet mun kanssa samassa koulussa, toinen paria luokkaa ylempänä ja toinen paria luokkaa alempana. Ilmeisesti jokin Kentissä vetoaa turkulaisiin, jotka ovat käyneet Luostarivuoren ylästetta tai lukiota. Hämmentävää.
Englannin eläimistö ei ole kovin eksoottista, mutta lähiseudun lintutarhassa on yksi kakadu.
Puhelimet ovat heppoisempia kuin ennen. Tiputin alle vuoden vanhan luurini noin metrin korkuiselta yöpöydältä kokolattiamatolle, enkä ole saanut siihen eloa sen jälkeen. Mulla on ihan juureton olo, kun en saa kontaktia ihmisiin muuten kuin facebookin kautta. En ollut tajunnut, kuinka montaa tehtävää puhelin mun elämässä hoitaa. Olen koko ajan (normaalia enemmän) myöhässä kaikkialta, koska en omista kelloa. Nukuin iloisesti aamuluennon ohitse, koska herätyskään ei rikkinäisessä puhelimessa luonnollisesti toimi. Yleinen turvallisuudentunne on myös heikentynyt. Jos nyt eksyn jonnekin metsään, en voi soittaa 112:sta apua. Pelottava ajatus.
Lintutarha sijaitsee kokonaisuudessaan ulkotiloissa. Mitenköhän nämäkin rassukat kestävät kylmää ja kalseutta koko pitkän syksyn?
Britti- ja suomalaisopiskelijoita yhdistää yksi elämää mullistava kokemus. Kaverini kuvaili mulle tänään kauheata tilastotieteen kurssia, joka kaikkien opiskelijoiden pitää käydä. "You have to learn how to use this program called SPSS and it's BLOODY RIDICULOUS. We're, like, not graduating in time because of that course." Kuulostaako tutulta, anyone?
Kaikkiin ongelmiin löytyy apua youtubesta. Muun muassa vastaus kysymykseen How to use a can opener.
Mustat joutsenet ovat Kentin ainoa eläinharvinaisuus. Nämä yksilöt ainakin olivat aivan yhtä ärhäkkäitä kuin valkoiset lajitoverinsa.
Karkaan nyt muutamaksi päiväksi Pariisiin. Pääsen kokeilemaan, miten hyvin mun ranskantaitoni ovat vertyneet ranskalaisten kavereiden kanssa käytyjen horjuvien keskustelujen seurauksena. Jos musta ei kuulu mitään tiistaihin mennessä, etsinnät kannattaa aloittaa Pariisin konditorioista. Aion metsästää täydellisiä macarooneja, ja jos löydän niitä jostain, en ehkä halua tulla takaisin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti