Pois Canterburysta

Yksi vaihtoon lähtemisen parhaista puolista on matkustaminen. Suomesta ei kovin usein tehdä lyhyitä viikonloppureissuja muualle kuin Tukholmaan ja Tallinnaan, mutta Englannin matkustusmahdollisuudet ovat hiukkasen paremmat. Lähialueiden lisäksi Lontoosta pääsee junalla moniin Euroopan suurkaupunkeihin todella nopeasti, ja myös halpalentotarjonta on Suomen kenttiä huomattavasti rikkaampaa. Olen keksinyt niin paljon kivoja reissukohteita, että loppusyksyn viikonloput alkavat näyttää jo nyt aika täyteen buukatuilta.

Toistaiseksi en ole ehtinyt lähteä kovinkaan kauas. Viime sunnuntaina kävin muiden vaihtareiden kanssa Leedsin linnassa, joka hassua kyllä ei sijaitse Leedsissä, vaan Maidstonessa lähellä Canterburya. Linna on yksi Ison-Britannian vanhimmista ja European Officen henkilökunnan mielestä kerrassaan lovely. Maidstonen-reissu oli helppo ja ihan hauska aloitus Englannin kiertämiselle, vaikka ilma olikin harmaa ja vesitihkua tuli vaakasuoraan päin naamaa koko päivän.

Itse linna oli vain ok. On vaikea innostua kellareista ja tanssisaleista, jotka tuntuvat jo ennestään tutuilta. Yksi kaverini totesi, että jos olet käynyt parissa 1000-luvun alussa rakennetussa linnassa, olet nähnyt ne kaikki. Kolkkoja huoneita ja jäykkää sisustustyyliä kiinnostavampia olisivat mun mielestä olleet linnan puutarhat, lintutarha ja labyrintti, mutta sää ei suorastaan suosinut niihin tutustumista.





Eilen päätin lähteä käymään pikavisiitillä Lontoossa. En edes yrittänyt nähdä ja tehdä kaikkea yhdessä päivässä, mutta silti jäi sellainen olo, että aikaa oli aivan liian vähän. Lontoo on valtava, todellakin VALTAVA. Onneksi se on myös aika lähellä, joten ehdin palata sinne vielä monta kertaa syksyn aikana.

Olen käynyt Lontoossa aikaisemminkin, mutta halusin siitä huolimatta kiertää katsomassa muutamia nähtävyyksiä. Westminsterin katedraalin kellotornista olisi nähnyt todella kauas kaupungin yli, ellei sumu/tihku/mikälie harmaus olisi sumentanut taivaanrantaa.



En viitsinyt maksaa Westminster Abbeyn tai Parlamenttitalon järkyttävän kalliita sisäänpääsymaksuja, mutta mun mielestä kumpikin rakennus on näkemisen arvoinen pelkästään ulkopuoleltakin. Varsinkin Parlamenttitalo on ihan aidosti ja oikeasti vaikuttava rakennus, vaikka se onkin tuttu jokaikisestä Lontoota sivuavasta tv-ohjelmasta tai elokuvasta.

Kävin kurkkimassa myös Downing Streetillä pääministerin asunnon lähellä, mutta David Cameronia ei näkynyt missään. Kuningatarkin on parhaillaan lomalla Skotlannissa, joten valtionhallinnon bongaus ei oikein ottanut tuulta alleen. Höh.

Kävelin Westminsteristä kaupunkia ylös ja (kello kuuden) lounaalle Chinatowniin. Kaiken Westminsterin virallisuuden jälkeen Chinatownin rentous tuntui piristävältä. Olen tosin aika helppo, tykästyn mihin tahansa kaupunginosaan heti, jos näen jotain värikästä roikkumassa katujen yllä.



Pitkän ruokatauon jälkeen en jaksanut enää lähteä suunnistamaan kartan kanssa, joten kiertelin kauppoja Oxford Streetillä ja Carnaby Streetillä. Matkalla bussiasemalle kävin vielä Westminsterissä katsomassa Trafalgar Squaren ja Parlamenttitalon iltavalaistusta.





Tuntui tosi hyvältä viettää kokonainen päivä yksin ja ihan rauhassa, poissa kampuksen jatkuvasta hälinästä. Olen niin tottunut omaan tilaan, että välillä talon jakaminen viiden muun ihmisen kanssa ottaa hiukan voimille. Kun lähtee hetkeksi jonnekin muualle, jaksaa taas paremmin sitä tiivistä yhteiseloa, mitä vaihto väkisinkin tuo mukanaan.

Viikonloppureissut auttavat siis uteliaisuuden tyydyttämisen lisäksi myös mielenterveyden säilyttämisessä. Jos jollekin tulee mieleen hyviä matkustusvinkkejä Englantiin tai lähimaihin, niitä saa jakaa!