Parina ekana päivänä kiertelimme Kentiä, ja viikonloppu kului Lontoossa. Se kaupunki on kyllä jonkinlainen aikaa imevä musta aukko. Aamulla uskoo ehtivänsä tehdä vaikka mitä, mutta yhtäkkiä onkin ilta, ja olet ruksinut yli vasta kaksi kohtaa sivun mittaiselta Nähtävää-listalta.
Ympäriinsä käveleminen on kaupungin katselemisen kannalta kivaa, mutta auttamattoman hidasta, koska kaduilla tarpoo yleensä pari muutakin ihmistä. Viime viikonlopun ruuhkia pahensivat vielä syyslomat, jotka ovat ilmeisesti aika monessa maassa samaan aikaan. Oxford Streetille meneminen lauantaina oli ahtaanpaikankammoiselle kamala kokemus. Ihmismeressä oli täysin mahdotonta valita omaa suuntaansa. Ainoa vaihtoehto oli ajelehtia virran mukana sinne, minne se sattui viemään.
Jotain kaupoista sentään tarttui mukaan, ja nähtävyyksiäkin ehdimme hiukan kiertää. Buckinghamin palatsin punatakkiset ja karvalakkiset vartijat seisoivat passissa palatsin pihassa, kuten aina. Kuinkahan moneen kuvaan tämäkin kaveri on ehditty ikuistaa?
Sää helli turisteja koko viime viikon. Tavanomaista englantilaista tihkua ei tullut taivaalta kertaakaan. Syksy on muutenkin täällä nyt kauneimmillaan. Aurinkoisina päivinä on edelleen tosi lämmintä, eivätkä lehdet ole pudonneet vielä puista.
Neljä päivää suomen puhumista, ravintoloissa syömistä ja nähtävyyksien kiertelyä sai mut tuntemaan itseni tavalliseksi turistiksi. Kun muut lähtivät eilen Lontoosta lentokentälle, istuin hölmistyneenä Canterburyyn suuntaavaan bussiin. Ehdin jo unohtaa, että mun kotini on täällä, ainakin vielä jonkin aikaa.
Arkeen palaamisen pitäisi silti onnistua aika nopeasti. Pöydällä odottaa pino aloittamattomia esseitä, ja olisi hienoa saada ainakin osaa niistä hiukan eteenpäin. Viikonloppuna en ehdi opiskella, koska vuorossa on kakkososa mun yrityksistä viettää miniloma Pariisissa. Toivottavasti tällä kertaa pääsen sentään pois tältä hiton saarelta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti