Kaikki vaihdossa olleet tietävät, minkälaista säätöä ekat päivät uudessa maassa ovat. Maanantaista lähtien olen ollut koko ajan menossa, hoitanut miljoona pikkuasiaa, tavannut jatkuvasti uusia ihmisiä (joiden nimiä en muista) ja eksynyt vähintään kerran tai pari päivässä. Onneksi tahti alkaa jo vähän rauhoittua. Viimeisten kolmen päivän sählingin voisi tiivistää vaikka seuraavasti:
Aidot ongelmat top 3:
1) Kurssit. Kentin yliopisto kehotti ilmoittautumaan kursseille mahdollisimman aikaisin keväällä, jotta niille mahtuisi varmasti. Kukaan ei kertonut, että opetusohjelma päivitetään vasta kesällä. Olen ilmoittautunut neljälle kurssille, joista kahta ei edes järjestetä tänä vuonna. Nyt mun täytyy keksiä nopsaan kaksi uutta tilalle, jotta en menetä opiskeluoikeuttani täällä. Harmi vaan, että kaikki kurssit ovat jo täynnä ja että muokkaamani kurssisuunnitelma pitää ennen sen hyväksymistä allekirjoituttaa paikallisten koordinaattoreiden lisäksi vielä kahdella eri ihmisellä Suomessa. Kätevää.
2) Asunto. En kertakaikkiaan saa maksettua mun majoitusta. Kortit ei toimi, tilisiirto ei onnistu, käteisellä ei saa maksaa. Kohta joudun testaamaan ne puunaluset, jotka ekana iltana onnistuin välttämään.
3) Raha. Sitä kuluu. Paljon. Puunalusten testaaminen on tämänkin ongelman epämieluisin lopputulos.
Kivat yllätykset top 3:
1) Avuliaat ihmiset. Yllämainittujen ongelmien ratkaisemiseen on saanut yllättävän helposti apua, jopa pyytämättä. Kampuksella vastaan tulevat vanhemmat opiskelijat saattavat pysähtyä kysymään, onko kaikki sujunut hyvin. Yliopiston henkilökunta jaksaa hymyillä vielä senkin jälkeen, kun palaat kolmannen kerran saman päivän aikana neuvontatiskille kysymään jotain, mitä viimeksi unohdit varmistaa.
2) Sää. Tänään 23 astetta lämmintä ja aurinkoa. Kelpaa.
3) Peanutbutter. Ei lisättävää.
Odottamattomat tapaturmat top 3:
1) Ultimate-vahinko. Osallistuin eilen Park Woodin talojen eli courtien väliseen kilpailuun, jonka yhtenä osana oli ultimate-peli toista courtia vastaan. Itsehän en ollut koskaan kokeillut ultimatea, mutta hyväuskoisena hölmönä otin todesta kaikki puheet lajin rauhallisuudesta ja rennosta meiningistä. Ei olisi pitänyt. Vastapuolen kaveri taklasi mut maahan kaksi minuuttia pelin alkamisen jälkeen. Seurauksena oli turvonnut nilkka, nyrkin kokoinen mustelma käsivarressa ja pilalle menneet farkut.
2) Touchcup-vahinko. Opin pari päivää sitten myös toisen uuden pelin, jonka nimi on Touchcup. Siinä siirrellään kuppia ympäriinsä, heitellään kolikoita, hukutetaan kuningatar ja juodaan kaljaa vähän joka välissä. Pelaaminen oli oikeastaan tosi kivaa, kunnes onnistuin heittämään kolikon suoraan viereisessä pöydässä istuvan tytön otsaan. Tyttö otti sen onneksi aika lunkisti ja siirtyi istumaan meidän pöytään loppuillaksi. Aika omituinen, mutta kieltämättä myös tehokas tapa tutustua uusiin ihmisiin.
3) Kaasuhella-vahinko. Tässä tapauksessa kukaan ei onneksi loukkaantunut, mutta potentiaalia siihen oli kyllä muidenkin vahinkojen edestä. MIKSI pitää laittaa juuri kotoa muuttaneiden brittiopiskelijoiden keittiöihin kaasuhellat? Eivät ne niitä osaa käyttää. Meidän hella ehti vuotaa kaasua noin puoli tuntia, ennen kuin haistoin sen mun yläkerran huoneeseen, kahden oven läpi.
Ärsyttävimmät asiat top 3
1) Tavaroiden vähyys. Viime lauantaina noin kymmenen minuuttia ennen lähtöä lentokentälle tajusin, että mun rinkkani on pahasti ylipainoinen. Paniikissa heitin pois esimerkiksi ainoat vaihtokengät. Paikalliset opiskelijat kulkevat vielä flipflopeissa, kun taas mulla on jalassa talvisaapikkaat.
2) Sokkeloiset rakennukset. Kävin maanantaina tapaamassa opinto-ohjaajaani yhdessä kampuksen collegeista. Tapaaminen kesti noin 3 minuuttia, collegesta ulos löytäminen vajaat 20. Päädyin rakennuksen kellarikerrokseen kolmen lukitun oven ympäröimäksi ja jouduin soittamaan kampuksen vartiointiliikkeestä apua päästäkseni pois. Ei näin.
3) Murteet ja slangit. Jos haluat puhua jaloista, sano "feet", älä "plates of meat". Kiitos.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti