Syksyinen Tampere. Loppuvuosi olisi mennyt kivasti täälläkin, mutta seuraavat kuukaudet kuluvat muualla. Lento Lontooseen lähtee tänään kello 15.45. Paluupäivästä ei vielä ole tarkkaa tietoa, mutta maisema on todennäköisesti silloin huomattavasti tämänhetkistä harmaampi.
Kaksi viikkoa ehdin vastata kaikille kysyjille, ettei lähtö jännitä yhtään, ennen kuin jännitys sitten viimein iski. Varsinkin pari viimeistä päivää olen ollut jatkuvassa herkistelymielentilassa. Järkevä aivopuoliskoni on onneksi kehottanut sitä tunteellista puolta pitämään jonkinlaisen suhteellisuudentajun mielessä. Olen poissa vain muutaman kuukauden, tutussa maassa ja kulttuuripiirissä. Oikeastaan pääsen säälittävän helpolla. En joudu varautumaan kulttuurishokkiin, kielimuuriin tai äärimmäiseen säätilaan. Suurin riski reissulla on lihottava brittiläinen ruoka.
Pakkaamisesta olen vähän stressannut, mutta nyt kaiken pitäisi olla silläkin saralla valmiina. Aloitin tavaroiden kasaamisen tuttuun tapaan viime yönä. Lentokentällä huomaan todennäköisesti unohtaneeni lentoliput tai etukäteen vaihtamani punnat kotiin, mutta sitä täytyy murehtia sitten myöhemmin. Äiti on opettanut ajattelemaan, että niin kauan kuin on puhelin ja visa (ja tässä tapauksessa passi) matkassa, kaikesta selviää kyllä jollain tavalla.
Kone ja kamera seuraavat mukanani Britteihin, joten kuvia ja kuulumisia on luvassa säännöllisen epäsäännöllisesti. Jos mieleen tulee jotain kysyttävää tai kommentoitavaa, kommenttilaatikkoon saa huudella vapaasti.
Se on menoa nyt!
2 kommenttia:
Tampereella oli tosiaan jo ihan syksy, mutta täällä eletään vielä loppukesää. Kampusaluekin on varmaan kuvauksellisempi, kunhan lehdet vaihtavat puissa väriä.
Lähetä kommentti