Lontoo, Stansted - Canterbury: 87,16 kilometriä, matkustusaika 4 tuntia 50 minuuttia.
Luulin matkan olevan takanapäin, kun lentokone laskeutui lauantaina puoli viideltä paikallista aikaa Lontooseen. Lentokentältä varsinainen matka itse asiassa vasta alkoi: junat olivat myöhässä, metrolinjat suljettuja, bussiaikataulut väärässä ja neuvontatiskien ihmiset hermoromahduksen partaalla. Pääsin kuitenkin perille yliopistolle hiukan ennen kymmentä, juuri ja juuri ajoissa hakemaan kämppäni avaimen ennen asuntotoimiston sulkeutumista. En joutunut viettämään ensimmäistä yötäni Englannissa puun alla, mikä on itse asiassa parasta, mitä matkustuspäivältä kannattaa edes odottaa.
Majoituspuolella kaikki on sujunut hyvin. Asun University of Kentin kampuksella Park Wood -nimisellä asuntoalueella. Kaksikerroksiset rivitalot ovat varsin brittiläisiä, eli ruskeita, rumia ja keskenään täysin identtisiä. Onneksi suhteellisen tiheässä kasvavat puut peittävät näkyviltä naapuritalot. Oksistossa kipittäviä oravia on huomattavasti kivampi katsella kuin tasaista tiiliseinää.
Yksi pieni välikohtaus ensimmäisenä yönä tosin sattui. Kuulin puolenyön aikoihin meteliä talosta ja menin kysymään kämppikseltäni, mikä on vialla. "Oh, it's nothing for you to worry about", kuului vastaus. "Someone just broke our front door and urinated on it." Well. Okay then.
Kämppikset vaikuttavat mukavilta. Mun lisäkseni talossa asuu Kanadassa kasvanut brittityttö ja kaksi noin mun vyötärön korkeudelle ulottuvaa kiinalaistyttöä. Toinen kiinalaisista oli jopa ostanut mulle tervetulolahjan eli haaleanpinkin muistivihkon, jonka kannessa lukee I am happy everyday! Ensivaikutelman perusteella vihko sopisi huomattavasti paremmin ostajalleen kuin saajalle, mutta ainakin ele oli kaunis.
- Sanna (eli darling, sweetie tai dear)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti